Perheen pienimmälle

Pikkuinen Saurus täyttää viikon päästä hurjat kolme kuukautta, joten pikkuruisin toppahaalari viikattiin laatikkoon ja käyttöön otettiin uusi (ei tosin olisi ollut vielä lähellekään pakko, mutta kun tämä seuraava on nätimpi yms. järkeviä syitä). Uusi haalari on violetti, joten luonnollisesti siihen piti neuloa mätsäävät sukat. Mulla oli jo alennuksesta hamstrattua violettia Nordic Woolia, mutta sitten silmiin sattui uusi violettisävyinen Nalle Garden, ja pitihän sitä saada.

Silmukoita 40, puikot 3mm, mallineuleena 2 kerrosta 2o 2n ja 2 kerrosta kaikki oikein. Helppoa ja nopeaa vaihtelua ihan perussukalle. Lankaa meni vain 24 grammaa. Nämä pikkusukat on kyllä kivoja, kun valmistuvat äkkiä ja niihin saa upotettua ne pienimmätkin lankajämät.

Sydämiä Alpaca Woolista

Novitan langoista on keskusteltu mun silmään viime aikoina aika paljon. Joidenkin mielestä laatu on tätä nykyä toivottoman surkeaa ja toiset eivät 7 veljeksestä luovu, koska se on edullista ja kestävää sukkalankaa. Itse olen keikkunut vähän kahden vaiheilla; toisaalta olen kyllä huomannut varsinkin valmiiden raitalankojen nopean kulumisen, mutta toisaalta yksivärisistä ja myös Nalle-langasta tehdyt sukat ovat säilyneet ihan hyvinä. Eiväthän ne ole kuin uusia enää vuoden käytön jälkeen, mutta en minä sitä kyllä miltään muultakaan vaatteelta vaadi.

Novitalla on myös yhtä aivan ihanaa lankaa, Alpaca Woolia, josta olen tehnyt nyt Saurukselle sukat ja tumput sekä haalarin alun (jep, jäi kesken...). Kun se sattui S-Marketissa olemaan tarjouksessa alle kaksi euroa kerä, niin pitihän sitä saada. Mukaan tarttui myös yksi Nordic Wool-kerä, joka on suunnilleen samanpaksuista, mutta karheampaa.

Harmaata ja valkoista Alpacaa nostin puikoille Elliksen sukkiin ja violetti Nordic Wool sekä viininpunainen Alpaca jäivät odottamaan vuoroaan, niistä ja keltaisen 7 veljeksen jämäkerästä tulee Saurukselle sukat. Ehkä haen vielä pari kerää lisää ja neulon itselleni unisukat.

Nämä tulevat varmasti tarpeeseen, mittari kun näyttää jo neljättä päivää putkeen -30 astetta parin asteen heitoilla. Vaikka ulkoilu on luonnollisestikin jäissä (hahah) kaksikuukautisen vauvan kanssa, niin kauppaan, perhekahvilaan, muskariin jne. tulee silti autoiltua ja silloin on tietysti kivaa ettei varpaat jäädy.

Se edellisessä postauksessa vilahtanut Raituli on muuten valmis. Yritän saada sen kuvattua viikonloppuna ulkona.

Suunnitelmia ja pari keskeneräistä

Suunnitelmia, voi suunnitelmia! Ne eivät taida käsitöiden saralla loppua koskaan. Tällä hetkellä polttelisi mm...

♥ Islantilaisneuleet. Neuloin mummolle syksyllä 90-vuotislahjaksi villapaidan Islantilaisia neuleita-kirjan ohjeella, ja ai vitsi, sitä oli kivaa neuloa ja valmistuikin paksusta langasta nopeasti. Mies tilasi jo tuolloin itselleen myös paidan, Ellikselle haluaisin neuloa villatakin ja olisihan se paita itselläkin aika kiva. Kirjassa oli myös parin kauniin mekon ohjeet joita tahtoisin testata. Langat tilasin Lankava.fi-kaupasta, tulivat nopsaan eivätkä kyllä mitenkään hirveän hintaisiakaan olleet, joten ehkä palkkapäivänä vilahtaa taas parin neuleen verran tilausta menemään...

♥ Pirjo Iivosen sukat, erityisesti nämä Lumienkelit. Pirjolla on aivan mielettömän kauniita sukkaohjeita, joihin sisältyy lisäksi vähän uusiakin tekniikoita joita haluttaisi kovasti testailla. Saatoin tilata aamulla tuon Unelmien silmukat-kirjan itselleni... vahingossa. Kun minä vaan näin Facebookissa kuvan taas noista nimenomaisista Lumienkeleistä ja sitten menin etsimään ohjetta ja sitä ei ollut netissä saatavilla ja sitten oli suora linkki kirjakauppaan... tiedätte kyllä tämän kuvion. Hups.

♥ Tytöt tarvitsisivat molemmat uudet sukat ja ehkä paritkin. Suutarin lapsella ei ole kenkiä ja neulojan lapsilla ei ole sukkia vai miten se meni. Ellis toivoi itselleen muumitalosukkia (selasin Facebookin Voihan Villasukka!-ryhmää ja siellä vilahti ihan törkeän siistit sukat, jotka aiheuttivat välittömän ÄITIÄITIÄITI KATO MITEN HIENOT ÄITIÄITI VAUUUUU ÄITI NEULO MINULLE TUOMMOSET JOOKO ÄITI KILTTI JOOKOOOOOO!-reaktion) ja Saurukselle olen suunnitellut kettu- ja pesukarhusukkia. Lisäksi eilen värittelin Elliksen kanssa ja satuin valitsemaan kuvaan niin Sauruksen näköiset värit, että pakko ehkä neuloa sille sukat samoilla sävyillä.

♥ Ystävänpäivä olisi pikkuhiljaa tuloillaan ja haluaisin ainakin parille tyypille tehdä itse jotakin. Tai oikeastaan mulla on jo tarkat suunnitelmat tehtynä. Tiedättekö kun jonkun neuleohjeen kohdalla vaan tulee sellainen fiilis, että tämä on kuin suunniteltu jollekin tietylle henkilölle? No se fiilis mulla on ollut nyt kahden ohjeen kohdalla ihan äskettäin. Toinen on vain niin työläs, että se pitäisi melkein jo aloittaa jotta ehtii ystävänpäiväksi. Onneksi molemmilla on myös synttärit heti maaliskuussa niin ei haittaa jos ei ehdikään!

♥ Lapasia, lapasia, lapasia. Perinnelapasia on ihana neuloa, tykkään kirjoneuleista. Ella Sarren Anarâš pivtâstem (Inarinsaamelainen vaatetus) on tuolla hyllyssä, mutta voi että tuo vain lapasen selkäpuolella oleva kirjoneule on vai-ke-aa saada pidettyä kauniina ja tasaisena. Olen neulonut valehtelematta ainakin kahdeksan lapasenalkua, mutta kun ei niin ei. Mutta vielä minä joku päivä sen selätän.

♥ Sitten on vielä muutama sukkamalli jotka ovat kummitelleet takaraivossa jo pidempään; merenkulkijat, pöllöt ja So Sweet Socks näin nopeasti lueteltuna. So Sweet Socks-mallin olen kyllä jo testannut kun ystävä sai vuosi takaperin synttärilahjan, mutta siitä asti (voi kyllä...) mulla on odotellut kerä myös omaan samanlaiseen pariin.

Ja mitäs nyt on kesken?

Hyvinkin alkutekijöissään on Raituli, pipomalli johon ihastuin jo ajat sitten, mutta johon en ole ohuen langan vuoksi halunnut tarttua. En ole oikein päässyt sinuiksi noin ohkaisten lankojen kanssa, koska käsialani on ollut aika tiukkaa (esim. ensimmäinen Baby Ullista neulomani kirjoneulelapanen olisi ollut sopiva ehkä Ellikselle, vaikka mallikappale oli itsellenikin reilu) ja jotenkin on tuntunut, ettei noin ohuesta langasta voi ikinä saada mitään valmista aikaiseksi. Kesällä kuitenkin neuloin samaisesta Baby Ullista serkun vauvalle peiton ja joululahjaksi siskolle lapaset, joten se mörkö on jo kokonaan selätetty. Kun sitten huomioin tarpeen ohkaiselle mutta lämpimälle (merino)villapipolle, suunnistin suoraan Ravelryyn. Tämä on oikein pätevä telkkari- ja matkaneule, kun ei vaadi raitoja kummempaa keskittymistä.

Perinnelapaset, myös itselle. Meillekin on rantautunut Frozen-buumi, mutta värit eivät kuitenkaan ihan sieltä ole inspiraatiotaan saaneet, vaan turkoosi lanka oli tarkoitettu silloin vielä syntymättömän Sauruksen peittoon jota en kuitenkaan koskaan saanut edes aloitettua. Yhtenä iltana päätin aloittaa itselle perinnelapaset ja lankakorista sitten tarttui tällainen väripari. Mallin alkuperästä en valitettavasti osaa kertoa muuta kuin sen, että näitä on pidetty ainakin Utsjoen mallisen lapinpuvun kanssa. Itselleni olen tuon kuvion nyysinyt talteen serkun lapasista.

Ikuisuusprojektini torkkupeitto. Novitan 7 veljestä raitaa, tämä on jo poistunut sävy Karnevaali. Tästä tulee täydellinen, ja iso - aion virkata tähän yli kilon lankaa. Neliöitä olen virkkaillut tahdilla 10 neliötä illassa ja puoli vuotta taukoa, joten tässä saattaa vielä hetken kestää. Mutta hieno se on! Ja erityisen ylpeä olen siitä, että olen kiltisti päätellyt jokaikisen neliön samantien. Muuten valmis peitto olisi varmaan odottanut päättelyä vanhainkotiin saakka.

Ja koska tässäkään ei ollut tarpeeksi, kirjastoreissulta tarttui tänään mukaan kirjat palmikoista ja norjalaisista kuvioneuleista. Hupsiiiiiis. Mutta nyt yritän malttaa ja neuloa valmiiksi edes lapaset tai pipon ennen uuteen työhön tarttumista!

Pyhäsäärystimet

Sisko toivoi lämpimiä, vähän jokaiseen hameeseen sopivia säärystimiä. Kahdet edelliset ovat olleet värikkäät kirjoneulesäärystimet jämälangoista ja ehkä vieläkin värikkäämmät haitarisäärystimet Novitan Polkasta (jonka väri on muuten epävirallisesti nimeltään sateenkaaripieru), joten tällä kertaa tarkoitus oli tehdä jotain hillitympää. Olin joskus ostanut lapasia varten Novitan harmaata Suomivillaa, mutta koska lapaset odottelivat edelleen valmistumistaan, otin kerät käyttöön.

 

Malliin halusin palmikoita, ja muistin Novitan vanhassa sukkalehdessä olevat Kärki auki-sukat. Niistä nappasin sitten tuon 24 silmukan mallineuleen. Taakse neuloin perusjoustinneuletta 28 silmukalla. Itselle nuo ovat vähän pienet, mutta siskolla on kapeampi pohje joten ne istuvat napakasti olematta silti liian tiukat.

 Näistä tuli kyllä kivat ja saajakin oli tyytyväinen. Lankaa jäi kahdesta kerästä vielä vähän, mutta siitä ei taida kyllä irrota edes vauvalle mitään. Ehkä se riittäisi lapsen tumppujen raidoiksi... tai sitten on, harmi kyllä, pakko ostaa vähän lisää jotta saan ne lapaset neulottua, haha. 

Mustavalkoraitaa

Huomasin tuossa jokin aika sitten, että mulla voisi olla villasukkakorissa tilaa perusvillasukille. Mulla on itsellä aika vähän villasukkia (tämä taitaa olla aika yleinen ongelma lähes kaikilla neulojilla? :D), joten ei muuta kuin homma järjestykseen. Uutta lankaa en halunnut näitä varten ostaa, joten itseltä piti löytyä sopivaa.

Nallesta syntyikin aika raikkaat ja kivat raitasukat, jotka taisivat nousta tämänhetkisiksi lempparisukiksi.

Kaikki langat Novitan Nallea. Resoriksi 8 kerrosta ihan vaan 2 oikein ja 2 nurin, sitten raitoina loput, vahvistettu kantapää ja sädekavennus. Silmukoita varressa 56 ja jalkaterässä sitten 52 (14, 12, 12, 14). Helppoa ja ihanan aivotonta! Oon viime aikoina tehnyt muutamia kirjoneulejuttuja, niin olipa kiva tehdä vähän jotain yksinkertaisempaakin välillä.

(Tässä samalla toivon, että tässä olisi tän blogin viimeinen puhelinräpsy. Herättelen tuolta kameraa pikkuhiljaa henkiin ja jospa sitä joskus saisi siskolta ja sen järkkäriltäkin kuvausapua.)

Uutta pukkaa

Tiedättekö ne tyypit, joiden pitäisi aina pudottaa se viitisen kiloa painoa? Ne, jotka lakkoilevat aina tammikuun, sitten vähän ennen kesää, sitten kesän jälkeen, ja taas keventelevät ennen joulua ja jälleen aloittavat tammikuussa, tavoitteena se ainainen viisi kiloa ja kiinteämpi kroppa? No, minä olen vähän samanlainen, paitsi että mun projektina on tyhjentää lankakori. (Hyvä on, myönnetään - ehkä vähän saatan välillä karkkilakkoillakin. Mutta vain tammikuussa.)

Lankakori, tai tarkalleen ottaen kolme lankakoria ja yksi keskeneräisten töiden kori, sijaitsevat olohuoneessa. Olohuone puolestaan on keskellä omakotitaloa, jossa asuvat lastenhoitajan työstä äitiyslomalla oleva Niina, 2 kuukautta vanha Saurus, 4-vuotias Ellis, mies sekä kolme koiraa. Omakotitalo on aikalailla keskellä pikkuista sivukylää, ja sivukylältä on 15 kilometriä ruokakauppaan. Ruokakauppa on Ivalontien varressa ja Ivalontie vie etelään ja pohjoiseen. Etelässä seuraava tukikohta on Rovaniemi (300km) ja pohjoisessa Inari (40km). Sen omakotitalon keittiössä istuskelee tällä hetkellä ison kahvikupin kanssa se äiti, joka on vähän koukussa neulomiseen ja lankoihin, ja joka haluaisi nyt vähän jotain uutta ja kivaa äitiysloman ajanvietteeksi. (Voisi kuvitella tietysti että tässä on kyse esim. päikkäri- ja dvd-ajan siivouksen välttelystä, mutta höpöhöpö. Täysin vilpittömillä tarkoitusperillä haluan vaan jakaa tätä mun käsityöarkea.)

Luulisi, että lankojen osto on helppo pitää kurissa kun lähimpään lankakauppaan on kolmen ja puolen tunnin matka. Niin, niinhän sitä luulisi. Valitettavasti myös täältä saa Novitan lankaa, Inarista jonkin verran erilaisia villalankoja, lankakaupassa tulee käytyä sillointällöin ja nettikauppakin toimii, että sepä siitä lakkoilusta sitten. Taas palaamme karkkilakkoon; kun on ollut pitkä päivä, väsyttää niin vietävästi ja sitten kävelet sen karkkihyllyn ohi. Aika paljon vaatii ettei pysähdy edes sen yhden suklaapatukan kohdalle, edes sen yhden perusharmaan 7 veljestä-kerän kohdalle, kun siitä saa tehtyä niin nättejä palmikkosukkia... niinpä niin.

Mitäs niistä loputtomista langoista sitten syntyy? Pääasiassa sukkia, mutta myös pipoja, lapasia, kaulahuiveja ja satunnaisesti joku vaatekin. Joskus vain kokeilen vähän, joten kaikki sukat tai lapaset eivät saa pareja tai haalarit hihoja, mutta valmistakin tulee. Joskus hoksaan itse että nyt pitäisi neuloa jollekin perheenjäsenelle jotain, joskus sisko pyytää uusia säärystimiä, joskus haluan kokeilla jotain uutta palmikkoa tai pitsineuletta ja siitä sitten tulee sukat jotka nopein saa itselleen hakea (yleensä jompikumpi siskoista). Joskus haluan neuloa jollekin lahjan, joskus itselle käyttösukat, joskus mies pyytää sukkia. Näitähän riittää ja aina on jotakin tekeillä, usein parikin eri juttua. Kirjoneuleita, palmikoita, pitsiä, kohoneuletta, raitaa, perussukkaa - kaikki onnistuu. Usein innostun kausittain ja neulon viisi kirjoneulejuttua, sitten muutamat raidat, joskus on palmikkobuumi.

Neulomisen lisäksi osaan myös virkata, vaikka virkkaankin tosi harvoin. Ikuisuusprojektina mulla on jättimäinen torkkupeitto, johon virkkailen isoäidinneliöitä satunnaisesti. Sille ei ole mitään valmistumisaikataulua, teen sitä harvakseltaan, mutta kyllä se joskus vielä lämmittää sohvalla torkkujaa. Tammikuun 26. päivä alkaa myös tiuhtatyökurssi, jolle olen menossa aika innoissani. Lisää keskeneräisiä projekteja olohuoneeseen levitettäväksi, mahtavaa! Tiuhtatyöt viittaavat myös ohuesti siihen, että opettelen hiljalleen erinäisiä saamenkäsityötaitoja. Saamelaisuus kulkee elämässä mukana kahtena kotikielenä, työkielenä, juhlapukuina, kalastuksena, elämäntapana, ja niin, käsitöinä. Ainakin pienesti. Tällä hetkellä perinteiseltä puolelta taipuu vain lapaset, mutta kohta ne tiuhtatyötkin, ja vielä joku päivä kesytän ompelukoneenkin.

Mutta eiköhän tällä päästä alkuun! Mulla onkin toissapäivänä valmistuneet raitasukat, jotka voisivat olla tämän blogin ensimmäisen varsinaisen postauksen aihe. Piakkoin valmistuvat myös siskon villasäärystimet ja seuraavaksi listalla on Saurukselle uudet sukat, ja oma pipo, ja miehelle sukat, ja itselle lapaset, ja miehelle myös, jajajaja...

Tervetuloa mukaan!